EU:ta kritisoidaan ja monelle se varsinkin tällä hetkellä tuntuu olevan kaiken pahan alku ja juuri. On muotia olla EU-vastainen. Tai EU-kriittinen. Ja hyvähän sitä on aina asioita katsoakin kriittisesti ja tutkia molemmin puolin.
Tahtoo vain nykymaailmassa kumminkin olla niin, että vienti- ja tuontipolitiikalla saadaan Suomeen niitä tärkeitä lisäeuroja, joilla voidaan valtiota pyörittää ja tähän EU-politiikka on vahvasti kytköksissä. Emme elä enää suljetussa taloudessa, jossa olisi vain “meidän rahoja”, joita ei anneta muiden maiden tukemiseen. EU ja euro ovat mahdollistaneet myös sen, että Suomessa tavallisetkin palkansaajat ostavat 150-500 000€:n asuntoja 30 vuoden lainoilla ja muutaman %:n korolla.
Nyt kun haukutaan eurossa oloa, unohdetaan millaista oli sen ulkopuolella. Suuren 90-luvun laman aikana huippukorkojen aikaan oli tarjolla hienoja lainoja sidottuina vaikkapa Sveitsin frangiin. Kun meillä sitten romahti, meni lainanmaksu mahdottomaksi, kun valuutan arvoa nopealla sykkeellä alennettiin.
EU ei ainoastaan ota Suomelta rahaa, vaan sieltä tulee rahoitusta myös tännepäin. Ilmapallojen ikärajojen sekä talousasioiden lisäksi EU:ssa päätetään esimerkiksi liikenneverkosta. Tällä hetkellä Päärata ja Nelostie ovat listattuna EU:n ydinliikenneverkkoon Botnian käytäväksi. Näistä asioista täytyy kumminkin vielä tehdä päätös. Esimerkiksi nuo väylät ovat tärkeitä pohjoiselle teollisuudelle ja ihmisten liikkumiselle.
Maailman kaupasta puolet toteutetaan erinäisten veroparatiisien kautta kuten Sveitsi, Englanti, USA. Näissä maissa on pankeissa sylisuojatun pankkisalaisuuden takana valtavat määrät rahaa. Verottaja ei niitä löydä eivätkä poliitikotkaan puutu asiaan. (Lisää löytyy myös maailmantalous.net -sivuilta.)
Puolet koko maailman kaupasta on harmaata taloutta. Tästä kaupankäynnin osasta ei makseta veroja. Talouskriisien takana on siis isompia ongelmia kuin se, että kreikkalainen saa bonuksen tulemalla ajoissa töihin.
Näihin asioihin voidaan vaikuttaa vain isommassa mittakaavassa – kuten EU.
Jotta meillä olisi hyvä huominen, tarvitsemme henkilöitä, jotka kykenevät toimimaan yhteistyössä erilaisten ihmisten kanssa ympäri maailman. Toivottavasti meillä on siis vielä näidenkin kriisien jälkeen vuonna 2014 EU, jonne saamme valita Suomesta omat edustajat.
Näin ollen minullakin olisi tuolloin mahdollisuus pyrkiä vaikuttamaan meille kaikille tärkeisiin asioihin.
Yritäpä tässä maassa kiinnostua poliittisesta vaikuttamisesta. Ja olepa vielä nuori kaiken lisäksi.
Jos kiinnostut ja lähdet ehdolle, osa aikuisista hihittelee. Toiset sanovat, ettei saa lähteä ehdolle, kun samalta alueelta on jo muita ehdokkaita. Päädyt kumminkin listoille. Jostain kumman syystä keräät vielä ensikertalaisena aivan mahtavan äänipotin, jonka turvin tulet valituksi. Osallistut ensinmäisiin ryhmäkokouksiin ja odotat innolla tulevaa valtuustokautta. Odotat sitä, että pääset aikuisten ihmisten kanssa asiallisesti keskustelemaan ihan oikeista asioista. Odotat kuulevasi fiksuja perusteluja, hienoja puheenvuoroja ja näkeväsi demokraattisia äänestyksiä.
Vaan korkealtapa tulet tippumaan, jos odotukset ovat tuollaisia. Ryhmäkokoukset eivät hengi joukkuepeliä vaan pikkulasten kiukkukerhoa. ”Minä sitä, minä tätä, minä tuota.” Joku hyppii tasajalkaa, joku huutaa, joku itkee. Joku lähtee ovet paukkuen. Äänestäpä siinä sitten mielestäsi parasta ehdokasta. Kun viimein saat jonkun äänen annettua, sinut on leimattu. Olet tuon puolella ja tuota vastaan. Ja taas mennään. Kylillä puhutaan, lehdissä puhutaan – ja jos ei puhuta, niin sitten huudetaan! Ja se puhe ei liity asioihin vaan henkilökohtaisuuksiin. Ja sinä tulet saamaan osasi myös.
Jossain välissä saadaan lopulta muodostettua myös hallitus. Tähän tultaessa porukka on jakautunut jo kahteen vastaikkaiseen leiriin ja kolmanteen, jossa kukaan ei oikein uskalla sanoa mitään. Päädyt hallitukseen. Ensiksi saat kuulla kuinka lapsellinen olet. Et tiedä mistään mitään. Et uskalla sanoa mistään mitään. Sitten, kun sanot jotain, olet jälleen tyhmä. Lapsellinen. Ei noin olisi saanut äänestää. Saat kuulla kuinka tietämätön olet poliittisista toimintatavoista.
Erehdypä kertomaan ryhmäkokouksessa ja valtuustossa mielipiteesi. Saat kuulla kuinka aika on jo kuullannut muistot kouluajoilta etkä ole oikeutettu sanomaan kouluasioihin mitään. Erehdypä sanomaan mielipide toiseen asiaan. Saat taas kuulla kuinka mielipiteesi on tempaistu avaruudesta ja sinulle nauretaan. (Tuo avaruudesta tempaistu ideasi kumminkin tulee vuotta myöhemmin käyttöön toisessa kunnassa.)
Hyvää hyvyyttäsi kuvittelet, että tällä kertaa eduskuntavaalit ovat hieno juttu ja pyrit omien mahdollisuuksien mukaan tukemaan ja kampanjoimaan oman piirin ehdokkaiden puolesta. Saat kuulla kuinka olet paska tyyppi, selkään puukottaja. Ei sitä toista olisi saanut tukea, se vie äänet siltä toiselta omalta ehdokkaalta. Tyhmänä kuvittelit, että puolueessa tehdään töitä yhteisen hyvän eteen. Ei. Siellä tehdään työtä vain sen yhden eteen. Kaikki muu on pahasta.
Opettelet sietämään paskan tuloa. Se ei vahingoita sinua, mutta se saa sinut tajuamaan, että aikuiset ihmiset ovat vain isommaksi kasvaneita pikkulapsia ja politiikka on vain heidän leikkikenttänsä.
Kun vaaleissa käy huonosti, vika on tietysti sinun. Ettäs kehtasitkin pelata kaksilla korteilla. Ettäs kehtasitkin kirjoittaa mielipidekirjoituksia ja herättää keskustelua. Tyhmänä ja lapsellisena uskot silti yhä siihen, että keskustelu on tarpeen. Jatkat mielipiteiden kirjoittamista ja yrität keskustella, kun siihen avautuu paikka. Et ole kaikesta samaa mieltä sen jonkun kanssa ja saat kuulla olevasi petturi. Oikea selkään puukottaja. Sellainen selkäänpuukottaja, joka puukottaa niin, että veri roiskuu.
Kuulet myös kuinka kuulut siihen ja siihen haamujengiin, josta et ole aiemmin ollut edes tietoinen. Kuulet myös kuinka puoluekokouksissa olet keitellyt soppia. Likaisia soppia. Sellaista soppaa, että nyt olet oikea rikollinen. Olet niin paatunut ettet edes huomaa sitä. Tai sitten olet naiivi, kun et ole huomannut moista. Ja sinä, kun vain luulit tulleesi puoluekokoukseen keskustelemaan politiikasta ja äänestämään.
Lopulta saat kuulla kuinka kaikki mielipiteesi ovat vääriä. Joku kertoo kuinka hän on oikea kepulainen. Hän on naimisissa, hänellä on lapsia ja vyötärönympärystä sekä ikää riittävästi. Sinun kuuluu vaihtaa puoluetta. Tyhmänä luulit, että puolueessasi ihmisten ulkonäöllä, iällä, siviilisäädyllä tai lastenlukumäärällä ei ole väliä. Tyhmänä ja vaikuttamisesa kiinnostuneena et kuitenkaan lannistu tästä kaikesta, vaan innostut lisää. Nyt tiedät, että tässä maailmassa – ja tässä puolueessa – on vielä paljon muutettavaa – enemmän kuin olisit osannut kuvitellakaan.
Ps. Voisimmeko viimeinkin oikeasti keskustella asioista asioina – myös julkisesti?
Haastankin jokaisen teistä kirjoittamaan artikkelin “Unelmieni Keskusta” ja julkaisemaan sen esimerkiksi omassa blogissa ja jakamaan sen Keskustan facebook-sivulla. Ainoa kriteeri on, että artikkelissa ei saa haukkua ketään..
Luinpas tässä taannoin Suomenmaata (20.7.2011) ja silmille hyppi meidän nuoren puheenjohtajamme lausahdukset. Otsikko oli lupaava: Kurvinen kirjoittaisi avioliittolain uusiksi. Ajattelin jo, että viimeinkin puheenjohtajamme puhuu asiaa. Vaan jouduinpa perumaan innostukseni luettuani vähän otsikkoa pidemmälle.
Artikkeli herätti keskustelua myös facebookissa. Tuli erittäin hyviä vasta-argumentttejä Kurvisen Antin kommentteihin. Eräs lakimies totesi heti keskustelun alkuun, että ”Laki rekisteröidyistä parisuhteista pitäisi poistaa ja sen säännökset implementoida avioliittolakiin. Laki rekisteröidyistä parisuhteista on syrjivä: ei ole hyväksyttäviä perusteita kohdella homopareja ja heteropareja eri tavalla. ”
Olen kyllä tästä täysin samaa mieltä.
Ja noiden edellä mainittujen erojen lisäksi yhteisen sukunimen hakeminen on monimutkaisempaa eikä perheen ulkopuolinen adoptio ole mahdollinen. Myös nimitykset erottavat kansalaisia – vieläpä negatiiviseen sävyyn. Siinä on eroa kirjoittaako papereihin rekisteröity parisuhde vai avioliitto. Heti käy selväksi henkilön seksuaalinen suuntautuminen. Tietenkäänhän ei ketään pitäisi syrjiä sen mukaan kumman kirjoittaa, mutta kylläpä tuolla tarpeettomasti erotellaan rekisteröidyssä parisuhteessa elävät. Oikeudet pitäisi olla samat ja minusta on turhaan pitää kahta samanlaista lakia voimassa eri nimikkeillä.
Moni myös mainitsi kirkon ja valtion erottamisen. Tämän toiveen voinen allekirjoittaa. Kirkolla ei voi olla yksinoikeus avioliittoon. Avioliitto on insituutio, joka voi olla kirkon siunaama tai sitten ei. Henkilökohtainen kantani tosin kirkon tilateeseenkin on sukupuolineutraaliuden suhteen myönteinen. Kirkon – eikä ihmisten – tehtävä ole tuomita vaan olla tukena ja turvana. Näin käsittääkseni siinä Isossa kirjassakin mainitaan. Ja hyvän puheenvuoron tästä piti taannoin Irja Askola Helsinginsanomissa 24.6.2011 ja 17.10.2011.
Mitä taas tule Antti Kurvisen puolustuskommenttiin: “Oma kantani perustuu siihen, että 99 % läpi historian ja kulttuurien avioliitolla on käsitetty heterosuhdetta” on jotenkin uskomattoman heikolla pohjalla. Ajat muuttuvat. Joskus naisilla ei ollut minkäänlaisia oikeuksia – edes perheessä. Toisia kansoja ja toisenlaisia ihmisiä on syrjitty. On ollut luokkajakoa ja ties mitä. Oliko asiat silloin paremmin? Eikö asioita voi muuttua oikeudenmukaisemmaksi, koska aiemmin on toimittu toisin?
Toisaalta homous on varsin luonnollista, jos nyt oikeasti ajatellaan luonnonnäkökulmasta. Silti minusta heilläkin pitää olla oikeus perheeseen niin kuin on meillä heteroillakin. (Ja jos joku vetoaa samaa sukupuolta olevien parien lasten koulukiusaamiseen, niin voin vain todeta, että meillä heterovanhemmilla on peiliin katsomisen paikka. Meidän tulee opettaa lapsillemme, että kaikki ovat samanarvoisia.)
Mitä taas tulee Kurvisen ajamaan avioliiton rahanjakopolitiikkaan, niin minusta on typerää muuttaa avioliittolakia huonompaan suuntaan. On totta, että nykyisin mennään myöhemmin avioliittoon (jos ollenkaan). Nykyisin, kun ilmapiiri on vapaampi eikä ole pakko heti neitsyyden menetyksen takia astua alttarille ja perheellisenä voi elää ilman avioliittoakin. Monet menevätkin naimisiin jo kun lapset on tehty tai ensinmäiet lapset ovat vanhempia. Tällöinkin tuo “vain avioliiton aikana kerätyt varat jaetaan erotilanteessa” on hassu kommentti. Eikö avioliitto etenkin myöhemmällä iällä tarkoita myös sitä, että ollaan valmiit ottamaan se juridinen sopimus yhteisestä loppuelämästä ja jakamaan kaikki omaisuus ja elämä kumppanin kanssa?
Avioliiton lähtökohta ei tule olla se, että “kun ero tulee, miten rahat jaetaan” vaan yhteisen elämän jakaminen molempien eläessä sekä puolison ja lasten etuudet toisen vanhemman kuollessa. Ero on niin sanotusti poikkeus (joskin nykyisin kovin yleinen) ja sitä varten voi halutessaan tosiaan tehdä avioehdon.
Toivonkin puheenjohtajaltamme ja muulta keskustaväeltä tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa politiikkaa. Politiikkaa, jossa on myös logiikka kohdillaan. Ei tästä muuten hyvä tule.
Osanottoni Norjan tragedian uhreille ja heidän läheisilleen… hiljaiseksi vetää.
*** teksti muokkauksen alla ***
Blogikirjoituksieni kommentteihin viitaten:
“Sinun kannattaisi lukea se perussuomalaisten vaaliohjelma! Kyllä kaikki löytyy sieltä, ei minun tartte perustella – perustele itse”
Olen perussuomalaisten vaaliohjelman lukenut, kuten myös läpimenneiden ehdokkaiden kommentteja ja mielipiteitä. Niistä ja perussuomalaisten kannattajien vastauksista edellinen ja tämäkin blogitekstini kumpuavat. Jos haluatte antaa persuista fiksumman kuvan, opetelkaa perustelemaan kantanne. Kommenteista se ei valitettavasti välity. Haukkuminen ja epäasiallinen käytös pikemminkin antavat eräistä kommentoijista persujen kannattajana juurikin sen kuvan joka mediassa annetaan. Itse haluaisin nimenomaan nähdä sen toisenlaisen puolen.
Jokaisen kumminkin täytyy muistaa, että asiat riitelevät, eivät ihmiset.
“Minä vastustan maahanmuuttoa, homoliittoja, jäteveslakiuudistusta ja EU:ta, miksi en saisi siis äänestää persuja?”
Olen nimenomaan yrittänyt sanoa, että ääni menee oikeaan osoitteeseen silloin, kun jakaa puolueensa ideologian ja arvot. Sataprosenttisesti kukaan tuskin on samaa mieltä minkään puolueen linjan kanssa, edes minä en allekirjoita kaikkia Keskustan puoluelinjauksia tai päätöksiä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa jätevesilaki, jota perussuomalaiset kommebtoijani kovasti kritisoivat. Olen sitä mieltä, että jätevesilaki on aiheellinen, mutta sen toteutus mättäsi pahemman kerran. Tällä hetkellä voimassa olevat myönnytykset, olisi pitänyt tehdä jo silloin, kun lakimuutosta ensinmäistä kertaa ajettiin läpi. (Ja tähän liittyen mielestäni myöskin kuivakäymälät pitäisi sallia ja niille luoda sopivat puitteet.)
“Perussuomalaiset ei kannata kyläkoulujen lakkauttamista ja ne on sitä mieltä että vanhustenhoitolakia pitää muuttaa.”
Olen myös samaa mieltä kyläkouluista, vanhustenhoidosta ja energiapolitiikasta erään perussuomalaisen kommentoijan kanssa. Kyläkouluihin, tukiin, päivärahoihin, vanhustenhoitoon ynnä muihin sosiaalietuuksiin ja niiden lakimuutoksien toteuttamiseen kumminkin tarvitaan rahaa ja tätä ei ole (ei vaikka kehitysapurahat lyötäisiin nollaan), joten noiden menojen lisääminen on hyvin ongelmallista. Mitä tulee energiapolitiikkaan, niin Keskustan jäsenten mielipiteet näistä kahdesta viimeisestä luvasta jakautuivat kahtia jo puoluekokouksessa 2010. Kolmatta lisäydinvoimalaa sen sijaan ei kannata keskustalaisista edustajista juuri kukaan. Persuilla sen sijaan ydinvoimalinja on paljon Keskustaa myönteisempi. Jopa kaksi kolmasosaa perussuomalaisten uusista kansanedustajista oli vaalikonevastausten perusteella vielä kolmannen lisäydinvoimalan kannalla. Tällöin ydinvoima ei todellakaan vaikuta miltään väliaikaisratkaisulta.
”Voin tunnustaa, että olen kotoisin Suomen EU-vastaisimmasta kunnasta, joten olen muutenkin vähän skeptinen kaikkea sitä kohtaan, mikä on peräisin EU:sta.” Näin totesei eräs kommentoija, joka opiskelee pääaineenaan aluetiedettä.
Minäkin olen kotoisin samalta seudulta. Kritisoin ja vastustin kovasti EU:ta ennen EU:hun liittymistä ja myös sen jälkeen. Aiheeseen enemmän perehdyttyäni olen kuitenkin joutunut muuttamaan kantaani. En siis perustele EU-vastaisuuttani (tai -myönteisyyttäni?) syntymäpaikkakunnallani vaan tiedolla. En myöskään ole mikään EU-fanaatikko. On paljon asioita, joita pitäisi korjata. Näihin emme kuitenkaan voi puuttua, jos eroamme EU:sta, jätämme jäsenmaksut maksamatta tai emme osallistu EU:n yhteisiin vakausrahoistoihin.
Soini äänesti EU:n parlamentissa Tobinin rahojensiirtoverotusta vastaan ainoana suomalaisena. http://vihreatparlamentissa.posterous.com/103-Aanestystulos-tobinin-eli-kansainvalisten “Komission tulisi myös tutkia, ehkäisisikö rahasiirroista perittävä vero rahoituskriisin tulevaisuudessa kohdistumalla tietyntyyppisiin “ei-toivottuihin” rahoitustapahtumiin, jotka komissio määrittelisi.” Eikö tämän puoltaminen olisi ollut järkevää, jos kerran perussuomalaisetkin ovat pääomaverotuksen kannalla ja haluvat sijoittajien maksavan itse riskeistään?
” Mikä Euroopan vakausmekanismi EVM on?”
“Eurooppa-neuvosto on päättänyt lisätä seuraavan kohdan EU:n perussopimuksen 136 artiklaan: “Jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, voivat perustaa vakausmekanismin, joka aktivoidaan, jos se on välttämätöntä koko euroalueen vakauden turvaamiseksi. Mahdollisen pyydetyn rahoitustuen myöntämiselle mekanismin puitteissa asetetaan tiukat ehdot.” Tästä päätöksestä johtuen EU-maat ovat ilmaisseet olevansa yhtä mieltä siitä, että euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden on perustettava pysyvä vakausmekanismi: Euroopan vakausmekanismi (EVM). EVM aktivoidaan vain, jos se on välttämätöntä koko euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi. EVM ottaa hoitaakseen nykyisten väliaikaisjärjestelyn eli Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM) tehtävät kesäkuun 2013 jälkeen. EVM:n rahoitustukea annetaan soveltaen tiukkaa ehdollisuutta makrotalouden sopeutusohjelman ja valtion velan kestävää tasoa koskevan huolellisen analyysin mukaisesti. Komissio ja IMF toteuttavat analyysin yhdessä EKP:n kanssa. Tukea saavan jäsenvaltion edellytetään ottavan käyttöön asianmukainen yksityissektorin osallistumismuoto. EVM:n tosiasiallinen lainanantokyky tulee olemaan 500 miljardia euroa. Euroopan rahoitusvakausvälineen ja EVM:n välisen siirtymävaiheen aikana yhteenlaskettu lainananto-kyky ei ylitä tätä määrää.”
Linkin takaa löytyy lisätietoa vakausrahastosta ja sen toiminnasta. Kritisoida saa ja ehtoja esimerkiksi sijoittajien riskien suuntaan tulee voida vaatia.
Olen kuitenkin erimieltä persujen kanssa siitä, voidaanko esimerksi lainatakuut jättää maksamatta ja siitä kuinka ne vaikuttavat euroon ja Suomen talouteen. Persujen ajattelumaailmaa tuntuu liittyvän vahvasti siihen, että lainatakuiden maksaminen vaan antaa Suomelle enemmän rahaa omaan käyttöön, mutta että lainatakuilla ei ole mitään merkitystä euroon ja sitä kautta Suomen talouteen.
Suomi todellakin tällä hetkellä maksaa enemmän EU:lle kuin mitä saa, jos nämä vakausrahastot huomiodaan (mitä vakausrahastot sitten on kansankielellä, sen saa joku muu keksiä). Suomen maksumiehen aseman arvioiminen absoluuttisia rahamääriä laskemalla on kuitenkin ongelmallista, sillä monet EU:n Suomelle tuomat hyödyt ovat epäsuoria. Esimerkiksi sisämarkkinoille pääsy on tuonut huomattavia etuja suomalaisille yrityksille ja liikkumisen vapaus on kasvattanut ulkomaisten matkailijoiden määrää. Myös EU:n tuomapoliittinen ja taloudellinen vakaus hyödyttävät koko maata.
http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?nodeid=37961&contentlan=1&culture=fi-FI ja http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=206506
“Ei persut halua suomen rajoja kiinni.”
Persujen vaaliohjelman mukaan (käytän nyt tätä lyhennettä perussuomalaisista, mikä ei minusta ole yhtään sen kummempi kuin kepu nimitys keskustalaisista) Suomen tulisi jättää EU:n jäsenmaksut maksamatta. Persut myös edelleen ajavat EU:sta irtaantumista, eikös? Tämä ei kuitenkaan ole järkevää Suomen kannalta. Ja mikäli jätämme EU:n jäsenmaksut maksamatta, silloin olemme juurikin siinä tilanteessa, että jos hätä tulee niin olemme kovin kovin yksin ongelmien kanssa. Suomen ainoat todelliset toivot selvitä tulevaisuudessa voittajana ja säilyttää korkea elintaso ovat menestyvä vientiteollisuus ja ulkomaisten investointien saaminen. PS-politiikka ei nyt ihan varsinaisesti tätä kehitystä aja. Vienti- ja tuontipolitiikalla saadaan suomeen niitä tärkeitä lisäeuroja, joilla voidaan valtiota pyörittää ja tähän EU-politiikka on vahvasti kytköksissä. Emme elä enää suljetussa taloudessa, jossa olisi vain “meidän rahoja”, joita ei anneta Portugalin tukemiseen. EU ja euro ovat mahdollistaneet myös sen, että Suomessa tavallisetkin palkansaajat ostavat 150-500 000€:n asuntoja 30 vuoden lainoilla ja muutaman %:n korolla.
Nyt kun haukutaan eurossa oloa, unohdetaan millaista oli sen ulkopuolella. Suuren 90-luvun laman aikana huippukorkojen aikaan oli tarjolla hienoja lainoja sidottuina vaikkapa Sveitsin frangiin. Kun meillä sitten romahti, meni lainanmaksu mahdottomaksi, kun valuutan arvoa nopealla sykkeellä alennettiin. Nyt se ei ole mahdollista – onneksi.
“Älä maalaa piruja seinälle vaan odota ja katso mitä tapahtuu.”
Minäkin todella jään odottelemaan mitä muutoksia tapahtuu – tai pikemminkin sitä kuinka äkkiä persut takkiansa kääntävät. Sillä noilla jättisuurilla vaalilupauksilla ja todellisuudella ei ole paljoakaan tekemistä ja sanansa kyllä joutuvat syömään monessakin suhteessa. Kysymys kuuluukin: Kuinka pian ja kuinka paljon? Harmittamaan toki jää myöskin tämä asia äänestäjien kannalta. He ovat valitettavasti aivan liikaa populismin ja mainonnan vietävissä eikä sen mukaan, mitä he luulevat äänillään saavansa aikaan. Eikö teitä yhtään harmita tämä seikka? Onko oikein, että mainonnalla tai kasalla tyhjiä lupauksia saadaan äänestäjät liikkeelle eikä niinkään sillä miten todellisuudessa politiikkaa haluttaisiin edistää?
Toki tämä mainonnan ja tyhjien lupauksien ongelma ei ole vain näiden vaalien ongelma, vaikka se nyt saikin aivan massiiviset mittasuhteet. Osansa tässä on toki mediallakin (ja peruskoulumme yhteiskunnan ja taloustieteen opetuksella). Stefan Wallin kirjoittikin Turun Sanomien kolumnissaan 27. huhtikuuta median osuudesta osuvasti. “Puolueille ja poliitikoille annetaan arvosanoja, mutta entä media? Miten se hoiti tehtävänsä? Ottivatko äänestäjät kantaa median sanelemiin vaaliaiheisiin kuten EU:n, Libyan tai Fukushiman vaikutuksiin Suomeen? Vai johonkin muuhun? Heti vaalien jälkeen media alkoikin pohtia sitä, puhuttiinko vaaleissa oikeista asioista? Äänensävy oli huvittava. Ne sama toimitukset, jotka käytännössä määrittelivät keskustelujen asialistan, yrittivät yhtäkkiä ulkoistaa itsensä vastuusta. Kysymys ”mistä puhuttiin?” kuuluu oikeasti: ”mistä annettiin puhua?”.” Jotta maahanmuutto-asia ja portugali eivät olisi saaneet näin mittavaa painoarvoa, olisi mediakin voinut kiinnittää asiaan huomiota.
Joidenkin kommentoijien mukaan minun pitäisi istua tämä hallituskausi tuppisuuna ja vain sivusta katsoa mitä tapahtuu. Olen erimieltä. Minulle politiikka on intohimo ja tiedän politiikan vaikuttavan joka päivä arkeeni. En voi istua neljää vuotta hiljaa ja vain odottaa toivoen parasta, peläten pahinta. Ei. Se ei ole minun tapani toimia politiikassa. Nyt nimenomaan on syytä pitää kovaa ääntä niistä omista arvoista ja siitä että ihmiset tietävät mitä äänestävät ja minkä vuoksi ja mitä vaikutuksia milläkin päätöksellä on. Perussuomalaisetkin kumminkin ovat vain alle viidesosa eduskunnasta. Kyllä meillä muilla on oikeus edelleen tehdä vastuullista politiikkaa ja puhua siitä.
“No lisää rahaa saadaan budjettiin, kun jätetään eu:n jäsenmaksut ja kehitysapurahat maksamatta. Hoidetaan ne Suomen asiat ensin kuntoon.”
Mitä tulee kehitysapuun, niin kehitysavun määrä on mitätön ongelma sen rinnalla että Suomi kuluttaa 50mrd € joka ikinen vuosi omiin sosiaalimenoihinsa ja valtio ylittää budjettinsa vuosittain 9 miljardilla eurolla. PS-politiikka on lähinnä kasvattamassa tätä pottia tulosiirroin, se ei todellakaan poista ongelmaa vaan lisää sitä. Suomen tulee totta kai huolehtia omista kansalaisistaan ja omasta hyvinvoinnistaan, mutta tällä verukkeella emme voi vetäytyä vastuusta muuta maailmaa kohtaan. Me kumminkin kuluttajina tuemme ja lisäämme tätä epäoikeudenmukaisuutta maailmalla ostamalla epäeettisesti tuotettuja ruokia, vaatteita ynnä muuta kulutustavaraa. Käytämme öljyä, joka aiheuttaa isoja konflikteja. Käytämme esimerkiksi elektroniikassamme mineraaleja, jotka on kaivettu afrikassa orjatyövoimaan verrattavalla tavalla ja näistä arvokkaista mineraaleistakäydään sotia ja niitä kutsutaankin syystä verimineraaleiksi. (Aiheesta enemmän esimerkiksi europarlamentaarikko Riikka Mannerin blogissa.) Me myös syömme ruokia, jotka tuodaan alueelta, joissa kärsitään nälänhätää. Me käytämme vaatteita, jotka tehdään kyseenalaisissa oloissa (esimerkiksi myrkkytehtaissa ilman mitään suojavarusteita) ja joita tehdään alipalkalla ja lapsityövoimalla. Meille tuodaan muualta “ekologista” polttoainetta samaan aikaan kun kyseisessä maassa tuolle maa-alueelle olisi parempaakin käyttöä. Me täällä nautimme tuotteista ja heitämme hajonneet pois, jotka sitten viedään kolmansiin maihin, jottei omat jätekasamme kasvaisi. (GAO:n raportti aiheesta.) Ja edelleen meillä jaksetaan nurista kehitysavusta ja siitä, että meidän tulisi huolehtia ensin vain omista asioistamme. Milloinkahan me suomalaiset osaisimme sitten olla tyytyväisiä? Milloin asiat ovat meillä niin hyvin, että voimme auttaa muita?
Järkyttihän viime sunnuntain vaalitulos minuakin. Suoraan sanottuna tuntui todella pahalta. Kuinka puolue, joka eriarvoistaa ihmisiä ja jolla ei ole mitään todellisia ideoita vaalilupaustensa rahoittamiseen (saati sitten vajeen täyttöön), saa niin paljon ääniä?
Ensin mielen täytti suunnaton ärtymys. Sosiaalinen mediakin täyttyi sunnuntaina ihmettelijöistä ja vaalitulokseen pettyneiden kommenteista. Maanantain jälkeen alkoivat piilossa olleet perussuomalaisten kannattajat ilmoitella itsestään: Oli perussuomalaisten ryhmistä tykkääjiä ja ylpeitä perussuomalaisia. Heidän tilapäivityksissään vilisi kommentit: “Kärsikää!” “Naurattaa.” “Muutosta!” ”Jytky tuli! Jee!” ”Onpa ihmisillä vaikeaa. Tämä on hyvä juttu! Ei politiikka tartte otta vakavasti. On se sääli, että joitakin muka hävetää tämän takia olla suomalainen.” ”Mitä helvettiä ressaamaan jostaki vaali tuloksista. Tää on vain hauskaa, kun päästiin näpäyttään.” ”hyvä perussuomalaiset!!!! niin sittä pitää!! kerranki tulee uutta verta ja uus näkö kulma asioihin ja vahva persoona!! nyt suomen asiat saadaan kuntoo!!!”
Kieltämättä mieli tekisi sortua huutelemaan takaisin samanlaista törkyä, mutta se ei edistäisi asiaa yhtään. Lasken siis viiteen. Kymmeneen asti en pääse, kun jo ilmenee uusi asia, mikä ärsyttää: Perussuomalaisten kannattajien kirjoitusvirheet. Ne hyppivät silmille keskivertoa enemmän. Jäänkin ihmettelemään, kuinka niin moni perussuomalaisten kannattajista haluaa lähettää takaisin kotimaahansa sellaiset, jotka eivät opi suomenkieltä kunnolla. Eikö samaa voisi sitten vaatia myös meiltä kantasuomalaisilta? Miten olisi äänioikeus niille, jotka ennen vaaleja läpäisevät äidinkielen kokeen hyvin arvosanoin?
Nieltyäni muutaman ison palasen vaalipettymystä, aloin miettiä tulevaa. Voisiko tämä sysäistä liikkeelle viimeinkin ison ja laajan keskustelun meidän kansalaisten kesken siitä mitä politiikka on ja miksi mielipiteemme ja arvomme eroavat toisistaan? Vai onko kyse edes lopulta suurista eroista arvojen välillä? Olenkin kysellyt perussuomalaisiksi itsensä ilmoittaneilta, miksi he ovat äänestäneet perussuomalaisia ja mitä samoja arvoja heidän kanssaan jakavat?
Toiset ovat vastanneet, toiset vaan huudelleet ilkeyksiä takaisin. Kun yritän kysellä lisää, perustella omaa näkökulmaani ja pyydän asiallista vastausta takaisin, alkaa osa ihmisistä puhua vain kissoista, älähtäneistä koirista ja kalikoista. Miten tästä nyt saa mitään tolkkua? Ja samat henkilöt valittavat, kun mediassa heitä haukutaan tyhmiksi. Minä en siis todellakaan näin väitä. Uskon, että meistä jokainen pystyy asialliseen keskusteluun ilman haukkumista ja mollaamista.
Ne harvat perustelut, joita olen saanut, ovat antaneet vastauksiksi: “Muutosta muutoksen vuoksi.” ”Persut on tavallisen ihmisen asialla.””En minä persujen kanssa ole samaa mieltä maahanmuutosta, enkä paljon muustakaan, mutta halusin näpäyttää.” ”Keskustalaiset eivät osaa puhua suomea enää. Jauhavat vain jotain poliittista paskaa: puhuvat vain veroista ja rahoista ja kaikenmaailman luvuista. Mitä se on suomennettuna? Minä kyllä asetun persujen ehdokkaaksi seuraavissa kunnallisvaaleissa ja miksei eduskuntavaaleissakin.”
Mikäli verot, luvut ja raha ovat täyttä hepreaa, miksi ihmeessä tällainen ihminen haluaa ehdolle vaaleihin? Siellä valtuustossa, eduskunnassa niitä kippuroita ja käppyröitä, veroja, lukuja, menoja ynnä muita vasta käydäänkin läpi. Ei sillä, etteikö minusta olisi hienoa, jos joku on viimeinkin kiinnostunut asioihin vaikuttamisesta. Olen todella iloinen siitä. Samalla toki toivoisin, että jokainen ottaisi asioista selvää. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan.
On totta, että tähän astiset valtapuolueet, Keskusta mukaanluettuna, puhuivat taloudesta: rahasta ja veroista. Jokainen meistä joutuu maksamaan veroja ja jokainen joutuu olla tekemisissä rahan kanssa. Me emme enää ole pitkiin aikoihin eläneet metsänkeskellä omassa pikku metsämökissä eristyksissä muusta maailmasta. Jos rahasta ja veroista puhuminen on ”tavalliselle” kansalaiselle liian vaikeaa, on meidän todellakin syytä panostaa paljon enemmän näiden asioiden opetukseen jo peruskoulussa. Talousmatematiikkaa ja yhteiskuntaoppia lisää. (Tästä aiheesta on myös tuoreessa blogissaan kirjoittanut hyvin Kiril Häyrinen.)
Ihmettelenpä vaan, että jos näistä asioista puhuminen on vaikeaa perusarjessa, miten siitä selviää eduskunnassa asioihin perehtäytymätön perussuomalainen.
Sitä paitsi, kaikkihan me olemme tavallisia ihmisiä, niin homot, maahanmuuttajat, pakolaiset, työttömät, koti-isät, yksinelävät, perheelliset, lääkärit, lomittajat, hoitajat kuin yrittäjätkin sekä kaikki siltä väliltä. Meidän on myös pidettävä huolta toisistamme, tultava toimeen ja puhallettava yhteen hiileen. Olemme kaikki samanarvoisia ja silti erilaisia, mutta yhtälailla tavallisia ihmisiä.
Palaan vielä blogissani pian näihin aiheisiin otsikolla “Asiat ja asiattomuudet”. Käyn siinä läpi perussuomalaisten (ja miksei muidenkin) kommentteja ja omia vastauksiani perusteluineen. Tervetuloa osallistumaan keskusteluun. Hyvää pääsiäistä meille kaikille tasapuolisesti!
Osallistu Kevätilo-keräykseen!
Olethan sinä kiinnostunut lasten hyvinvoinnista?
Osallistumalla Mannerheimin lastensuojeluliiton Kevätilo –keräykseen voit nyt
tukea suoraan MLL:n paikallisyhdistysten toimintaa. Tänä vuonna pyydämme sinua
tukemaan Kevyt Keskosvanhempien yhdistyksen toimintaa. Kevyt Keskosvanhempien
yhdistys (viralliselta nimeltään MLL Meilahden yhdistys ry) on keskosperheiden
ja muiden keskosuudesta kiinnostuneiden oma yhdistys. Yhdistyksen tavoitteena on
• tarjota keskosperheille vertaistukea ja virkistystä
• tuottaa ja jakaa tietoa keskosuudesta
• tukea keskosia hoitavan ammattihenkilökunnan ja keskosperheiden yhteistyötä
• vaikuttaa keskosperheiden hyvinvointiin ja tasa-arvoon
Toimintamme jatkamiseksi tarvitsemme juuri Sinun tukeasi! Osallistu
Kevätilo-keräykseen – pienikin summa on meille merkittävä!
Toimi näin: lahjoita valitsemasi summa jollekin MLL:n keräystilille (keräyslupa
POHA nro 2020/2010/3779, 23.12.2010):
Nordea 159630-400400
Sampo 800016-44011
Osuuspankki 578954-220005
Aktia 405530-2142402
Muista kirjoittaa viestikenttään yhdistyksemme nimi: Meilahden yhdistys
Nauti keväästä ja kevätilosta! Kevätilo-keräys muistuttaa siitä, että jokaisella
lapsella on oikeus leikkiin, iloon ja turvaan ja että MLL auttaa vanhempia
kasvattamaan ja suojelemaan lapsia sekä iloitsemaan heistä.
Kiitämme vilpittömästi tuestasi – olet mukana tukemassa arvokasta työtä!
http://kevyt.net/osallistu-kevatilo-keraykseen
Luinpas Aamulehdestä Matti Kuuselan (10.4.2011) artikkelin ”Suomi on täynnä vihaa”. Kirjoitus oli minusta todella hyvä. Osui ja upposi. Näiden vaalien teema tuntuu olevan viha. Viha toista kohtaa, viha vihaa kohtaa, viha erilaisuutta kohtaan. Yksinkertaisesti: Vihaa.
”Koskahan Suomessa on viimeksi vihattu näin paljon? Veikkaisin, että ei koskaan. Ei ison vihan aikana, ei edes 1918. Ilmassa on niin paljon pientä, viheliäistä vihaa, että siitä kasvaa suunnaton, pelottava vihamöykky, jonka alta ei kohta erota enää mitään muuta.” Kuinka tuossa lainauksessa tiivistyykään kaikki se mitä ilmassa on tällä hetkellä näiden vaalien osalta?
Ihmisten sisällä kytee. Joku on nakellut bensaa sinne tänne. Kohta roihuaa, mutta onko se hyvä? Mitä me haluamme? Mitä me odotamme saavamme aikaan sillä, että levitämme vihaa ja katkeruutta missä ikinä liikummekaan? Seuraako vihasta jotain hyvää? Rohkenen väittää että ei.
Vihan voisi korvata vastuulla ja välittämisellä. Ihmisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta: Vastuuta omista teoistaan, vastuuta heikommassa osassa olevasta ja vastuuta ympäristöstään.
Vastuunottamista ei mielestäni ole jäädä kotiin kitisemään ja kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen – varsinkaan silloin kun kyseessä on aikuinen ihminen. Ihminen, jonka pitäisi pystyä ajattelemaan ja toimimaan järkevästi ja huolehtimaan muistakin. Vastuunottamista ei myöskään ole uhitttelu ja lähtö leikkikentälle nakkomaan hiekkaa toisten hiekkarannelmien päälle. Eikä vastuunottamista myöskään ole se, ettemme päästä erilaisia ihmisiä samalle hiekkalaatikolle kuin jossa itse olemme.
Silti nämä vaalit näyttäytyvät juurikin tällaisena hiekkalaatikkoleikkinä. Halutaan estää erilaisten ja erilailla ajattelevien ihmisten pääsy samalla hiekkalaatikolle. Halutaan hyppiä tasajalkaa ja kiukutella tuhoten samalla toisten rakennelmat. Tai sitten halutaan jäädä kotiin nurisemaan.
”Suomalaiset eivät vihaa ainoastaan maahanmuuttajia, homoja ja huonokäytöksisiä nuoria, noita paskiaisia, jotka notkuvat ja riekkuvat rappukäytävissä.
Suomalaiset vihaavat myös polkupyöräilijöitä, koiria, koiranulkoiluttajia, ruotsinkielisiä, pummeja, juoppoja, narkkareita, sosiaalitanttoja, viherpiipertäjiä, koulukiusaajia, koulukiusaajien kiusaajia, erotuomareita (puusilmä!), räppäreitä, rikkaita, pahalta haisevia, hitaita, lihavia (lehmä), lukutoukkia, naapureita, julkkiksia, mediapellejä, salibandyn pelaajia, taiteilijoita, liikennevaloissa hidastelevia ääliöitä ja vastahakoisia ja pinnallisia kuuntelijoita, joille kaikki pitää vääntää rautalangasta.”
Ja kyllähän sitä pitää vielä vihata vähän lisää – voi vihata toisen puolueen ihmisiä – tai sitten vaikkapa ihan oman puolueen ihmisiä. Pitää vihata myös säätä, lääkäriä, opettajaa ja sitä junttia, jolta tippui paskakokkare maantielle kesken paskanajon.
Ja nyt kun on vaalit, saa vihan ilmaista ääneen: Saa vihata, pitää vihata, pitää kiukutella. Mitään konkreettista ei tarvitse tehdä. Mitään järkevää vaaliohjelmaa ei tarvitse olla. Ei tarvitse tietää kuinka rahamarkkinat toimivat, ei tarvitse välittää muista. Voi vaan olla ja vihoitella.
Mutta kun, mutta kun… asiat eivät toimi tällä tavalla. Ei Suomea eikä tulevaisuutta voi rakentaa vihalla. Meidän täytyy välittää. Tulee myös ikäviä asioita päätettäväksi – asioita, joita ei saa tekemättömäksi – ja niistä täytyy kantaa vastuu ja tehdä ratkaisut, jotka hyödyttävät kaikkia – täten siis myös meitä itseämme. Valtion budjetissakin on 9 miljardin vaje eikä sitä kateta vastuunpaikoilulla, veroalennuksilla ja protestiäänillä. Tätä maata on rakennettava sopimalla – ei repimällä.
Kuka osasisikaan paremmin olla sopimassa maakuntaamme liittyvistä asioista kuin oman maakuntamme edustajat. Sellaiset edustajat, joilla on aitoa halua välittää ja tehdä toimivia ratkaisuja. Edustajat, jotka välittävät kaikista ihmisistä. Edustajat, joiden vaaliteemaa, tavotteita ja sydäntä ei täytä viha vaan välittäminen ja aatteen palo. Sellainen palo ja sellainen roihu, niillä niitä hyviä tuloksia tehdään!
Ollaan ystäviä toisillemme. Äänestysintoa ja välittäviä vastuullisia päätöksiä toivottaen.
*teksti muokkauksen alla*
